sitaatti

Two men look out the same prison bars; one sees mud and the other stars.

-Frederick Langbridge

perjantai 11. toukokuuta 2018

Avengers: Infinity War (2018)

Avengers: Infinity War nosti ennakkoon kylmän hien otsaan. Voiko Avengers-elokuva todellakin olla hyvä?

Liukuhihnalla tulleiden Marvel-elokuvien useimmat päähahmot olivat päässet mukaan tähän massiiviseen Infinity wariin, jossa oli useampi pieni juonipuro, jossa isoa porukkaa oltiin hajautettu helpommin ohjattaviin pienempiin joukkoihin. Parasta antia olivat Guardians of the galaxy -elokuvan hahmojen sekä Thorin (Chris Hemsworth) sisältämät kohtaukset ja varsinkins sanailut Star-Lordin (Chris Pratt) ja Thorin välillä. Iron man (Robert Downey Jr.) oli myös totuttuun tapaansa karismaattinen tapaus ja toimi hyvin Doctor Strangen (Benedict Cumberbatch) kanssa. 

Avengersit liittolaisineen lyöttäytyivät yhteen vastustaakseen ikuisuuskiviä keräävää Thanosia; kun kaikki kuusi kiveä on kerätty, on haltijalla koko universumi hallussa. Massiiviset voimat omaava CGI tekniikalla movailtu superpahis oli ihan onnistunut luomus ainakin verrattuna Justice Leaguen Steppenwolfiin. Välillä jopa unohtui, että kyseessä ei ollut oikea näyttelijä vaikka oikean näyttelijän (Josh Brolin) liikkeitä käytettiinkin.

Lössiä riittää
Useimmille leffaan raahautuville katsojille kaikki sen hahmot olivat jo aikaisemmista Marvel-pätkistä tuttuja, joten hahmojen kehittelyyn ei tuhlattu yhtään aikaa. Silti nimensä mukainen Infinity war tuntui kestävän pienen infinityn 2,5 tunnin kestollaan. Elokuvan ensimmäiset noin puolitoista tuntia sekä lopun noin puoli tuntia olivat sen kiinnostavinta antia ja sen ylimääräisen puolituntisen olisi voinut hävittää (mm. Kapteeni Amerikan, Mustan pantterin sekä Mustan lesken sisältämät kohtaukset). Mukaan mahtui kuitenkin mainioita episodeja kuten Thorin vasaran luominen jättiläisenä esiintyneen Peter Dinklagen avustuksella.

Imdb:n parhaiden elokuvien listalla Infinity wars oli peräti kivunnut 15. sijalle tämän arvostelun kirjoittamisen aikaan. Hyvähän elokuva oli, mutta en nyt ihan noin korkealle kuitenkaan rankkaisi.

Positiivinen yllätys ja varsinkin lopulle pisteet odottamattomuudestaan.

**** (4-)

Ohjaaja: Anthony Russo, Joe Russo (Captain America: Civil War)
Pääosissa: Robert Downey Jr., Chris Hemsworth, Mark Ruffalo jne
Kesto: 2h29min
Valmistusmaa: USA

tiistai 10. huhtikuuta 2018

Tomb Raider (2018)

Tomb Raider -elokuva sijoittuu aikaan ennen Angelina Jolien tähdittämiä Tomb Raider -leffoja. Se perustuu uudistettuun tietokonepeliin, jossa pääosanainen ei ole niin isorintainen ja isohuulinen kuin vanhemmissa versioissaan. 

Lara Croft (Alicia Vikander) on pyörälähetti, joka tykkää vauhdista ja vaarallisista tilanteista. Hänen kauan sitten kadonnut isänsä (Dominic West) on yrityspohatta, jonka kaikki muut uskovat jo kuolleen. Yrityksen juoksevia asioita hoitava sekä Laran isän kanssa läheisissä väleissä ollut Ana Miller (Kristin Scott Thomas) saa taivuteltua Laran testamentin allekirjoitustilanteeseen. Juuri kuin Lara on allekirjoittamassa papereita antaa lakimies naiselle testamentatun arvoituksellisen "älylaatikon", jonka sisältä nainen löytää viestin. Lara ei vielä allekirjoita papereita vaan lähtee viestin innoittamana etsimään kadonnutta isäänsä. 

Elokuvan miespääosassa voi nähdä seikkailuun mukaan lähtevän Daniel Wun Lu Reninä. 


Ostin vasta "uuden" Lara Croft -pelin, joten en osaa sanoa kuinka uskollinen elokuva pelille oli, mutta kuulemani mukaan hyvinkin uskollinen. Tykkään Alicia Vikanderista näyttelijänä ja tässä hän toi mukavaa uskottavuutta Croftin hahmoon älykkäällä ja erittäin fitillä olemuksellaan verrattain Jolien enemmänkin seksisymbolimaiseen arkeologiin. Pidin kyllä ihan vanhoistakin Tomb Raidereista, mutta tämä oli vain raikkaan erilainen niihin verrattuna.

Tomb Raider tarjoilee kovaa toimintaa alusta loppuun asti, mutta loppuvaiheessa Indiana Jones -elokuvat tulivat niin vahvasti mieleen, että hieman puudutti. Kovin kummoista sisältöäkään elokuvasta on turha etsiä, mutta olipa kiva katsoa toimintaelokuvaa, jossa keskiössä on kovaa hittiä kestävä nainen.

***

Ohjaaja:Roar Uthaug
Pääosissa: Alicia Vikander, Dominic West, Walton Goggins
Kesto:1h 58min
Valmistusmaa: UK, USA

maanantai 5. maaliskuuta 2018

Oscar-gaala 2018 - tulokset

Nyt kävi niin, että veikkauksista meni 50% oikein eli 12/24. Tämä tulos on ainakin viime vuotta parempi vaikka ei mikään loistosaavutus olekaan.

Parhaan elokuvan pystin vei veikkaukseni mukainen The Shape of water ihan ansaitusti. Oikein meni myös ohjaajan palkinto, joka meni saman elokuvan kokonaispottiin Guillermo del Torolle. Pääosanaisen palkinnon vei odotetusti vahvan roolin tehnyt Frances McDormand Three Billboards Outside Ebbing, Missouri -elokuvasta. Hän käytti puheenvuoronsa nostattamalla kaikki naisehdokkaat kaikista kategorioista juhlien tasa-arvoa. Miespääosakin meni veikkauksissani oikein kun Gary Oldman sen toiveideni mukaisesti kaappasi elokuvan Darkest hour suorituksestaan Churchillina. 

Pukuloistoa. Kidman kauniissa sinisessä veistoksellisessa puvussaan.
Jimmy Kimmelin vetämä show oli maltillinen eikä aiheuttanut liikaa myötähäpeää tehden siitä kivaa katsottavaa. Matt Damon vitsit jäivät onneksi minimiin vaikka hänet olikin pakko mainita. Vesiskootteripalkinto lyhyimmän puheen pitäjälle tuntui jotenkin mauttomalta keinolta yrittää hillitä ihmisten puhetulvaa. Ymmärrä, että gaala venyisi mahdottomuuksiin jos voittajat saisivat sanoa kaikki asiat mielessään, mutta silti tuntuu kurjalta nähdä puheita jotka ovat selkeästi paniikinomaisesti luettuja suoraan paperista kun pelätään että aika loppuu kesken. Varsinkin jos palkinnon saajia on usampia eikä kaikki pääse sanomaan monesti ainutlaatuisessa tilanteessa mitään mikkiin aiheuttaa tilanne minussa aina pientä mielipahaa. 

Tiffany ja Maya
Pinnalla on sukupuolisen häirinnän ehkäisevää työtä kampanjoivat #metoo sekä #timesup eikä kovin kaukana ole Oscareiden valkoisuutta kritisoivasta kampanjasta #oscarssowhite, että Oscar-gaalalla näytti olevan vaikeaa vetää tasapainoista juhlaa, jossa kaikki olisivat vain ihmisiä ilman, että tarvitsisi erityisesti painottaa mitään etnistä ryhmää tai sukupuolta. Tuntui, että tarkoituksen hakuisesti punaisen maton haastattelut olivat hyvin tummaihoisten näyttelijöiden hallinnassa. Myöhemmin gaalassa sketsiä aiheen tiimoilta heittikin hauska "pari" Tiffany Haddish ja Maya Rudolph, jotka rauhoittelivat, että jos tuntui siltä että Oscarit olivatkin mennyt "oscarssoblack", niin takahuoneessa olisi tulossa vielä runsaasti valkoihoisia esittelijöitä. Naiset olivat muutenkin illan hauskinta antia esittelijöiden saralla.

Illan yllättäjä oli minulle naissivuosapokaali Allison Janneylle vaikka en I, Tonyaa olekaan nähnyt. 

Kaiken kaikkiaan antoisaa seurattavaa. 

sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Oscar gaala 2018 - Veikkauslista

Olen yrittänyt parhaani mukaan vältellä kaikenlaisia ennakkoarvioita mahdollisista voittajista, joten todennäköisesti veikkaan taas puskaan. Olen nyt veikkauksessani arvioinut että Shape of water voittaisi parhaan elokuvan Oscarin ja muutenkin hamstraisi jonkin verran pääkategorioista, kuten ohjauksesta sekä nais- ja miessivuosasta. Saa nähdä kuinka käy! :)

Oscar-gaala 2018 lähestyy...

Oscar-gaala on jo vahvasti ovella kun 90. kertaa punaisen maton kautta toiveikkaat sielut astelevat 05.03.2018 gaalaa katselemaan. Yle Teema tarjoaa myös tänä vuonna klo:1.30 alkaen punaisesta matosta lähtien suoran lähetyksen katsottavaksi.  

Tänäkin vuonna viime vuoden tapaan kisoja isännöi Jimmy Kimmel. Saa nähdä saakohan taas ujutettua jonkun kulahtaneen Matt Damon -haukkumisvitsin. En ole hänestä erityisen innoissani, koska jotain uutta verta olisi ollut kiva jännittää. Ei hän huono viimeksi ollut, mutta ei myöskään mitään erityistä. 






Parhaan elokuvan Oscar-ehdokkaita ovat tänä vuonna:

Call Me By Your Name
Darkest Hour
Dunkirk
Get Out
Lady Bird
Phantom Thread
The Post
The Shape of Water
Three Billboards Outside Ebbing, Missouri

Tänä vuonna olenkin saanut hyvin ehdokkaita kastottua, joten gaalaa on hieman kivempi katsoa.

Saa nähdä miten käy. Julkaisen veikkauslistani tuossa hieman myöhemmin tänään. 

Tsemppiä kotikatsomoihin! :)


Darkest Hour (2017)

Gary Oldman esittää Oscar-ehdokkuuden arvoisesti Winston Churchillia elokuvassa Darkest hour.

Toisen maailmaansodan alkuvaiheissa Britannia tarvitsee uuden pääministerin eikä sotaa vieroksuva Halifax (Stephen Dillane) ole vielä valmis astumaan lauteille. Hankalan paikan ottaakin vastaan ison persoonan ja hyvät puheenlahjat omaava Winston Churchill (Gary Oldman).

Britannian pojat ovat pahasti nalkissa Dunkirkissa kun natsisotilaat ovat vallanneet alaa ahdistuksiin saakka. Churchill on vakaasti sitä mieltä, että Hitleriä vastaan ei pidä antaa senttiäkään joustovaraa rauhan neuvotteluilla vaan taistellaan niin että veren maku kurkussa kaikki tietävät että viimeiseen asti ollaan taisteltu ennen kuin taivutaan natsivallalle. 

Churchill saa osakseen vastustuta, mutta kansan mieltä kuunnellen ja omalla intohimoisella vakaumuksellaan alkaa saada osakseen sekä sotatoimille suosiota.

Sikarimiehiä
Gary Oldman oli loistava Churchillina ja sai hieman kuivakan aiheen erittäin kiinnostavaksi katsoa. Olin miltei harmissani kun elokuva loppui. Oldmania olisi voinut katsoa vielä pitkään. En tiedä millainen mies Churchill oikeasti oli, mutta voin kuvitella, että Oldman naulasi osansa, koska teatterimainen esiintyminen, läskipuku ja lespaava puhetapa olisi voinut taipua naurettavaksi, mutta Oldmanin käsissä hahmo heräsi henkiin ilman tippaakaan irvokkuutta. Churchillin vaimoa esittänyt Kristin Scott Thomas toi mukavaa tasapainoa Churchill-hahmon kovaniskaiseen virkaminään tuomalla esiin myös aviomiespersoonaa. Oli kiva nähdä muutenkin Thomasta pitkästä aikaa valkokankaalla arvokkaasti ikääntyneenä.

En uskonut pitäväni tästä, mutta mainiohan se oli. 

****

Ohjaaja: Joe Wright (Hanna, Anna Karenina)
Pääosissa: Gary Oldman, Lily James, Kristin Scott Thomas
Kesto:2h 5min
Valmistusmaa: USA, UK

lauantai 3. maaliskuuta 2018

Phantom Thread (2017)

Phanton Thread on Daniel Day-Lewisin mukaan hänen viimeinen elokuvansa, 6 Oscarin ehdokas ja Jennifer Lawrencen mielestä tylsä.

Reynolds Woodcock (Daniel Day-Lewis) on arvostettu muotisuunnittelija sekä vannoutunutpoikamies. Hänellä on tapana pitää rakastajatarta, joka samalla toimii suunnittelemiensa vaatteiden mallina. Viimeisin valloitus Woodcockille on Alma (Vicky Krieps), joka alkaa hitaasti tajuta pelin juonen. Woodcock tekee aina töitä ja on harvoin yksin vain Alma seuranaan. Läsnä on miltei aina ainakin herran sisko Cyril (Lesley Manville).

Alma päättää ettei hän ole yhtä unohdettavissa kuin muut naiset.

Mekkoa sovittelemassa
Phantom Thread loi kiehtovan katsauksen muotimaailmaan vahvojen roolisuoritusten sekä hienosti tehtailtujen pukujen avustuksella. Elokuvassa ei sinällään tapahtunut hirveästi mitään ja tietty levottomuus olikin elokuvateatterissa aistittavissa. Vannoutuneen metodinäyttelijä Day-Lewisin roolisuoritusta oli kuitenkin niin maagista seurata ettei elokuvan kevyt juonellisuus ja hidastempoisuus haitannut minua. Uudestaan en kuitenkaan tätä halua ehkäpä koskaan nähdä. Almaa näytellyt Krieps toimi hyvin vastanäyttelijänä vaikka alun jatkuva alistuminen muotisuunnittelijan oikkuihin alkoikin ärsyttämään. Woodcockin siskoa näytellyt Manville on Oscar-ehdolla sivuosastaan. En ole varma oliko sen nyt niin hyvä suoritus, mutta hyytävän tämäkkä tämä ainakin oli.

Hieman erilainen rakkaustarina.

***1/2

Ohjaaja: Paul Thomas Anderson (Magnolia)
Pääosissa: Vicky Krieps, Daniel Day-Lewis, Lesley Manville
Kesto:2h 10min
Valmistusmaa:UK, USA