sitaatti

Two men look out the same prison bars; one sees mud and the other stars.

-Frederick Langbridge

lauantai 21. lokakuuta 2017

Lokakuu kuuluu kauhulle, part IV/VIII: Storm Warning (2007)

That's disgusting! Yeah, that's fishing baby.

Juppipariskunta Pia (Nadia Farès) ja Rob (Robert Taylor) veneilee syrjäseudulla Australian French Islandin lähettyvillä ja eksyy rantauduttuaan maastoon. Pari törmää maalaistaloon aikoen soittaa sieltä taksin, myrsky nousee. Taloa asuttaa kaksi peräkammarin poikaa ja heidän isänsä. Talon asukkaat pitävät pariskuntaa vankeinaan ja pakottavat heidät muun muassa tappamaan pienen kenguruvauvan. Pia ei aijo jäädä toimettomana pyörittelemään peukaloita vaan löytää sisäisen MacGyverinsä ja alkaa tositoimiin puolustautuakseen pahalta.

Veneilijät
Elokuvan kuvamaasto oli aluksi hyvin yksinkertainen eikä tarinaa osattu kertoa visuaalisesti kovinkaan kiinnostavasti: kuvaa veneestä, kuvaa joesta, kuvaa pilvistä ja uudestaan. Monet kohtaukset tuntuivatkin tämän takia ylipitkiltä. Loppua kohden elokuva löysi kuitenkin pontensa.

Tykkään yleisesti ottaen ozploitaatio-elokuvista ja tämäkin sisälsi paljon asiallisia kohtauksia.

Loppu pelasti.

***

Ohjaaja: Jamie Blanks (Urban legend, Valentine)
Pääosissa: Nadia Farès, Robert Taylor, David Lyons
Kesto: 1h 26min
Valmistusmaa: Australia

tiistai 17. lokakuuta 2017

Lokakuu kuuluu kauhulle, part III/VIII: Death Roll (2002)

Death roll aka Crocodile 2: Death Swamp omaa hienon alkuperäisen nimen lisäksi paljon korneja kohtauksia ja letkeää musaa. 

Joukko pankkiryöstäjiä pakkautuu lentokoneeseen. Lentoemäntänä kyseisellä lennolla päivystää Mia (Heidi Lenhart), joka on elokuvan pääosaleidi. Lento osuu myrskyn keskelle ja lennonjohto antaa käskyn kääntyä takaisin. Ryöstöjengi on kuitenkin eri mieltä ja kaappaa lentokoneen päästäkseen kohteeseensa Meksikoon. 

Myräkkä on niin voimakas, että syöksyy lentokone maahan keskelle soisia seutuja. Ja ketkä viihtyy soissa? No krokot tietenkin. Mian poikaystävä (Chuck Walczak) odottaa naistaan Meksikossa sydän syrjällään kun kuulee uutisista lennon kohtalosta. Hän päättääkin palkata päihtyneen "köyhän miehen Crocodile Dundeen (Martin Kove)" pelastusoperaatioon.

Apua! Jättikroko iskee
Elokuvassa oli mukavaa b-luokan tuntua heti alkumittelöistä asti. Kämäinen näyttely ja halpisfiilis toi omat vibansa, mutta elokuva jää vähän sille rajalle ettei ole tarpeeksi kökkäröinen ollakseen hauska, mutta ei myöskään tarpeeksi hyvä ollakseen kiinnostava tai pelottava. Muun muassa Karate Kidistä Reesenä tuttu Martin Kove toi ruutuun ilmestymisellään hieman lisää vetovoimaa pätkään.

Ihmiset olivat yleisesti ottaen sen verran ärsyttäviä, että kun krokotiili otti jonkun leukoihinsa, niin sitä oli enemmän sen krokotiilin puolella.

*1/2

Ohjaaja: Gary Jones (Spiders, Mosquito)
Pääosissa:Heidi Lenhart, Chuck Walczak, Jon Sklaroff
Kesto:1h29min
Valmistusmaa:USA

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Lokakuu kuuluu kauhulle, part II/VIII: Frontière(s) (2007)

Frontière(s) kertoo tarinaa Ranskan presidentinvaalien aikaisen katumellakan jälkeisistä tapahtumista.

Viisi pikkurikollista aikoo paeta Amsterdamiin ryöstämiensä rahojen kanssa. Raskaana olevan Yasminen (Karina Testa) Sami-veljeä (Adel Bencherif) kuitenkin ammutaan ja jää hän siskoineen sekä yhden ryhmän muun jäsenen kanssa pois matkalta mennäkseen ensiapuun Samin kanssa.

Rahojen kanssa reissaavat kohti rajaa vain Tom (David Saracino) ja Farid (Chems Dahmani). Pojat päätyvät hotelliin, jonka omistajilla ei ole yläkerrassa ihan kaikki kunnossa. Pojat antavat osoitteen ryhmän puuttuville jäsenille, jotka saapuvatkin paikalle Samia lukuunottamatta. Ryhmälle selviää pian, että hotellia pitäville uusnatseille kelpaa kanan lisäksi jotain muutakin samalta maistuvaa. 

Yasmine sai tarpeekseen


Natsit ja ilkeät majatalonisännät eivät toki ole uutta kauhugenressä, mutta natsi-isännät kannibalistisella twistillä ei tuntunut ylikulutetulta idealta. Muistan vieläkin kun luin joskus jutun Jenkkien syrjäisestä kolkasta löytyneestä degeneroituneesta yhteisöstä, jossa kehitysvammat ja muut epämuodotumat olivat pikemminkin normi kuin poikkeama ja jotenkin ajatuksena se aiheutti minulle paljon puistatusta. Frontier(s):n teema puhtaasta natsirodusta toi samat kylmät väreet mieleeni vaikka olivatkin tässä valmiita käyttämään ruskeasilmäistä ja tukkaista "epäpuhdasta" Yasminea suvunjatkamistarkoituksiinsa. 

Näyttelijöissä ei sinällään ollut mitään vikaa ja tunnelmakin oltiin saatu "mukavan" ahdistavaksi. Akillisjänteen poikkaiseminen tuntui erityisen vihlaisevalta. Kauhukliseiltä ei tässäkään elokuvassa vältytty, joka ei välttämättä ole huono asia, mutta kun karkuun päässyt yksilö hyppää ensimmäisenä vastaantulevan auton kyytiin eikä ajaja olekaan turvaan vievä ystävä vaan osa pahisjengiä, niin ei se jaksa enää yllättää (eikä varmaan olisi jaksanut yllättää 10 vuotta sittenkään kun leffa saapui markkinoille).

Ihan kelpo kauhupläjäys.

***

Ohjaaja: Xavier Gens
Pääosissa: Karina Testa, Aurélien Wiik, Patrick Ligardes
Kesto: 1h48min
Valmistusmaa: Ranska, Sveitsi

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Lokakuu kuuluu kauhulle, part I/VIII: À l'intérieur/ inside (2007)

Elokuvablogisti ...noir heitti haasteen ilmoille Halloween-kuukauden kunniaksi; yksi kuukausi ja kahdeksan kauhuelokuvaa. Nurkissani pyöri katselemattomana haasteeseen kuin tehty Best of Dark label -kokoelma, joka sisälsi juuri maagisesti kahdeksan kauhuelokuvaa. 

Ensimmäisenä katseluun pääsi ranskalainen Inside (À l'intérieur). 

 Raskaana oleva Sarah (Alysson Paradis) joutuu auto-onnettomuuteen ja menettää aviomiehensä. Hän näkee omituisia unia syntymättättömästä lapsestaan. Outo nainen kolkuttelee Sarahin oven takana eikä hän päästä tätä sisään, mutta myöhemmin hän onkin jo tunkeutunut naisen kotiin yrittäen kaivertaa syntymättömän lapsen Sarahin masusta isoilla saksilla. Pelokas Sarah onnistuu pakenemaan kylppäriin kun tuntematon nainen tekee töllöntöitään tämän läheisille ja kaikille Sarahin auttajille. Pahismuija tekee jopa teemumäet naisen kissalle.

Verinen nainen
Elokuvassa on aluksi hyvin hidastempoinen tunnelma. Yksin elävää naista näytetään synkistelemässä ja joskus puolestaan kuvakulma siirretään vatsan sisälle sikiön tunnelmiin. Kun homma pääsee vauhtiin, niin veri maalaa reippaasti seinämiä. Sarahin persoonallisuus jää aika ohueksi eikä hänen puolellaan erityisesti ole. Tietysti sympatiaa pitäisi herättää että tämä on raskaana, mutta tietokoneanimaatiosikiö ei herätä erityisesti "äidillisiä" tunteita. Täytyy myöntää, että sakset murhavälineen on aika tehokas ja alkukantaisia pelkoja herättelevää, tyyliin "älä juoksen saksien kanssa tai voit saada sakset silmääsi". 

Joitain erityisen ällöttäviä kohtauksia, mutta ei erityisen pelottava.

**1/2

Ohjaajat:Alexandre Bustillo, Julien Maury
Pääosissa:Alysson Paradis, Jean-Baptiste Tabourin, Claude Lulé
Kesto:1h22min
Valmistusmaa:Ranska
----
edit 081017, 18:31 lisätty kuva

Mother! (2017)

Mother! on Darren Aronofskyn ohjaama allegoria Raamatun luomiskertomuksesta.

Sisältää spoilereita.

Jennifer Lawrence esittää äitiä, vertauskuvallista äiti maan ja neitsyt Marian jonkinlaista risteymää. Javier Bardem on puolestaan naisen aviomies ja vertauskuvallinen Jumala. Jenniferin esittämälle hahmolle kodin laittaminen on tärkeää ja hän rakastaa runoilija-aviomiestään suunnattomasti sekä tykkää omasta rauhasta keskellä ei mitään. 

Eräänä päivänä talolle eksyy Ed Harrisin esittämä vertauskuvallinen Aatami eikä kodin emäntä tykkää yhtään hänen tunkeilustaan. Hän näkee Aatamin kyljessä haavan jota Jumala yrittää peitellä ja sitten tuleekin kyläilemään Michelle Pfeifferin esittämä Eeva. Näitä seuraa Aatamin ja Eevan lapset, vertauskuvalliset Kain ja Abel sekä veljessurma. Eeva on utelias nuuskija ja tunkeutuu Jumalan työhuoneeseen, jossa on hänen varjelemansa kivi (vertauskuvallinen kielletty hedelmä). Eeva houkuttelee Aatamin katsomaan "omenaa" ja he rikkovat tämän tärkeän kiven. Jumala vihastuu ja karkottaa Aatamin ja Eevan työhuoneestaan aka Paratiisista. 

Tämän jälkeen Jumala raskauttaa Jenniferin hahmon ja masussa odotteleekin Jeesus-vauva. Taloon alkaa vyöryä massiivisesti ihmisiä ihailemaan suurta runoilijaa ja tämän lastaan.  Väkijoukko turmelee kodin. Lapsen synnyttyä Jumala uhraa poikansa väkijoukolle erittäin graafisesti esitettynä.

Mother!
Mother! oli enemmänkin matka kuin elokuva. Kaksi ihmistä lähti salista kesken elokuvan pois, ei  tyypillinen Jennifer Lawrence -elokuva. Mielestäni traileri oli hieman harhaahjohtava, sitä ehkä yritettiin myydä jonkinlaisena kauhu/jännäri -tyyppisenä elokuvana vaikka oli vähän jotain muuta. 

Mielestäni elokuvassa esiintyneet näyttelijät tekivät kaikki hyvää työtä. Javier oli loistava egomaanisena runoilija, joka toppuuttelee kaikki vaimonsa tunteet. Michelle ja Ed olivat myös parhautta ylikorostetun paaheellisina ihmisinä heikkouksineen, kuten; alkoholismi, kuolevaisuus, röökaaminen ja seksuaalisuus. 

Elokuvassa oli paljon hyvää ainesta, mutta oli se silti paikoittain pitkäveteinen. Varsinkin loppua kohden vallitseva tunne oli itselläni ahdistus; Jennifer Lawrencen hahmoon samaistuminen kun tämä yritti selviytyä kasvavan massan jaloista, jotka "raiskasivat" tämän kodin. Piristävää kuitenkin nähdä elokuvissa jotain hyvin erilaista. Pidän kovasti Darrenista ohjaajana, hänen elokuvistaan kuten Pii, Black Swan, The Wrestler, The Fountain ja Unelmien sielunmessu. Hänen viimeisin kokopitkä elokuva ennen Motheria oli Noah, joka ei enää toiminut  niin hyvin minulle. Mother! jatkaa tällä Raamattulinjalla, joka ei toivon mukaan ole enää hänen seuraavan elokuvansa inspiraation lähde.

Ei se huono ollut.

***1/2

Ohjaaja: Darren Aronofsky
Pääosissa: Jennifer Lawrence, Javier Bardem, Ed Harris, Michelle Pfeiffer
Kesto: 2h1min
Valmistusmaa: USA

lauantai 30. syyskuuta 2017

Minimalism: A Documentary About the Important Things (2015)


“I think everybody should get rich and famous and do everything they ever dreamed of so they can see that it's not the answer.” 

-Jim Carrey

Eikö tavaramäärä olekaan oikotie onneen? Tätä pohditaan dokumenttielokuvassa - Minimalism: A Documentary About the Important Things.

Bisnesmaailmassa menestyneet ja rikastuneet kaverukset Joshua Fields Millburn ja Ryan Nicodemus tajusivat, että materiaalisista saavutuksistaan huolimatta he eivät olleet onnellisia. Yleisesti tavoittelemisen arvoiset statusroinat eivät täyttäneet aukkoa, joka kaipasi täyttämistä. Joshua löysi vastauksen onnellisuuteensa mininmalismista ja hänen kamunsa Ryan seurasi perässä. 

Dokumentissa puhuvat Danin ja Joshuan lisäksi muita minimalismista innostuneita ihmisiä. Elokuvassa esitellään muun muassa minikodissa asuva pariskunta. Tutkimusten mukaan ihmiset käyttävät kodissaan vain pientä osaa pinta-alasta ja minikoti tarjoaa kaiken oleellisen. Tilat jotka tulevat aidosti hyödynnetyksi. Minimalistit kertovat kuinka rahan saamisen tavoitteleminen tarkoittaa että sen eteen pitää tehdä paljon työtä, joka puolestaan vie paljon aikaa. Tilaa omalle vapaa-ajalle ja oman mielenkiinnon kohteille sekä ihmissuhteille jää näin vain vähän aikaa. Kun ei ole tarve kuluttaa niin paljon, ei rahaakaan tarvitse tahkoa älyttömiä määriä ja jää vapaa-ajalle enemmän aikaa ja tämä jos mikä tekee minimalistien mukaan ihmisen onnelliseksi.

Ytimenä elokuvassa onkin se, että rakasta ihmisiä ja käytä tavaroita, koska toisin päin homma ei vain toimi onnellisuuden kannalta. 

Minimalistit
Minimalismi-dokumentti oli mielenkiintoinen ja toi hyviä pointteja esille, tosin en ole itse koskaan ollutkaan mitenkään erityisesti tiettyjen brändien perään vaan enemmänkin juuri tavoitellut niitä asioita jotka tuottavat itselleni onnea, joten ehkä olen jo minimalisti. En ole muutenkaan mikään himoshoppaaja, mutta olen viime aikoina pyrkinyt ostamaan vaan sellaisia vaatekappaleita tms. jotka tuovat minulle aidosti iloa. Dokumentissakin todettiin, että myös keräilijä voi olla minimalisti, jos keräilyesineet tuovat arvoa keräilijän elämään. Näin on ainakin omalla kohdallani lukuisten asioiden "hamstraajana". 

Dokumentti on tietyllä tavalla uskottavampi kun päähahmot ovat saavuttaneet ne asiat mitä pidetään tavoiteltavina ja päättäneet valita kuitenkin toisin. Toisaalta taas minimalismin idea tuntuu aika porvarilliselta jos se on henkilökohtainen valinta. Jotkut kun ovat minimalisteja kun ei ole varaa mihinkään. Toisaalta taas elokuvan pointti on ehkä se, että löytäisi onnellisuuden muista asioista kuin tavarasta, oli sitten taloudellisesti köyhä tai rikas.

***1/2

Ohjaaja: Matt D'Avella
Pääosissa: Dan Harris, Joshua Becker, Shannon Whitehead
Kesto: 1h19min
Valmistusmaa: USA

lauantai 23. syyskuuta 2017

Twin Peaks: The Return (2017)

Twin Peaks: The Return palaa klassikkosarjan maisemiin 25 vuotta Laura Palmerin (Sheryl Lee) murhatutkimusten jälkeen. David Lynchin ja Mark Frostin luoma sarja jatkaa vanhasta Twin Peaksista tuttua eksentristä linjaa. Samoja näyttelijöitä on saatu mukavasti esittämään sarjasta tuttuja hahmoja.

Lynch ja Dern
Halko antaa apulaisseriffi Hawkille (Michael Horse) viestin, että pitää löytää jotain, joka liittyy Laura Palmerin murhatutkimusta johtaneeseen ja nyt kadonneeseen FBI-agentti Dale Cooperiin (Kyle MacLachlan). Käy ilmi että maata tallaa kaksi Dale Cooperin näköistä miestä; toinen aito ja toinen kultaisesta siemenestä luotu tulpa. Aito Dale Cooper materialisoituu sähköpistokkeesta ja on lapsen kaltaisessa tilassa kykenemättä kommunikoimaan tai toimimaan kunnolla. Hän saa viestejä sekä ohjeita "tuonpuoleisesta". Tämä Dale sekoitetaan hänen doppelgangeriin, Dougie Jonesiin ja päätyykin Dale Dougin kotiin asumaan tämän vaimon (Naomi Watts) ja lapsen luokse sekä tekemään tämän vakuutusalan työtä. 

Laura Palmerin päiväkirjan sivuja löytyy - taaskin Halon vihjeestä - Twin Peaksin poliisilaitoksen wc:n oveen kätkettyinä ja ne antavat vihjettä kahdesta eri Cooperista. Pahan, Dalen kaksoisolennon, kukistamiseen tarvitaan sähköiskun jälkeisen kooman normaaliksi palauttama Dale Cooper sekä englantilaispoika, jolla on taianomainen puutarhahanskakäsi. 

Sarjassa voi myös nähdä muun muassa James Belushin, Laura Dernin, Jennifer Jason Leighn ja Amanda Seyfriedin.

Halko ja halkonainen
Oli hauska palata Twin Peaksin erikoiseen maailmaan, jossa kaikki ei mene aina ihan odotetulla tavalla. Parasta oli nähdä samat näyttelijät nyt aidosti vanhempina 25 vuoden jälkeen. Donnaa esittänyttä Lara Flynn Boilea ei sarjassa näkynyt, liekkö syynä välirikko Lynchin kanssa vai hänen mutaatioituneet kasvot. Tosin Lynchin tuntien Laran epämuodostuneet kasvot olisi varmaan ollut vain plussaa. 

Sarjassa oli 18 jaksoa, jotka olivat vajaan tunnin mittaisia. Joissain tilanteissa tuntuikin hieman pitkäveteiseltä. Cooperin lapsenomainen olotila ei aina jaksanut pitää kiinnostusta yllä ja sitä vaihetta olisikin voinut hieman editoida. 

Minulla on paljon lempeitä muistoja ensimmäisestä Twin Peaksista. Kun olin lapsi niin katsoimme sitä yhdessä koko perheen voimin pitäen sitä ehkä jonkinlaisena komediasarjana kun se oli niin outo. Myöhemmin kun katsoin sen uudelleen, niin osasin arvostaa sitä jo hieman eri tavalla; taidokkaasti rakennettu sarja. 

Tämä returni oli erittäin hyvä, mutta ei se ihan yltänyt vanhan tasolle. 

****

Luojat: David Lynch ja Mark Frost
Pääosissa: mm. Kyle MacLachlan, Sheryl Lee, Michael Horse
Kesto: n.55min/jakso
Valmistusmaa: USA