Hachi: A Dog's Tale (2009)

Katsoin juuri Lasse Hallströmin (Pieni suklaapuoti, Oman elämänsä sankarit) tositapahtumiin pohjautuvan Hachiko: Tarina uskollisuudesta (Hachi: A Dog's tale), ja voi niisk! En ole varmaan koskaan vollottanut niin paljon elokuvan takia! Ehkä kyynelvirtani johtui siitä, että en odottanut  mitään tuollaista. Luulin, että se on joku kiva koira-elokuva. Kirjastossakaan ne eivät ottaneet varausmaksua, koska pitivät sitä lasten aineistona. Heti jos elokuva ei käsittele romanttista rakkautta tai väkivaltaa, luokitellaan se  "lasten elokuvaksi". Dvd:n takakannessa lukee, että täytyy olla kuollut kivi jos ei liikutu elokuvan aikana ja olen kyllä samaa mieltä.

Elokuva oli hyvin Lasselle tyypillinen kerronnan puolesta, eli soljui rauhallisena ja luonnollisena jatkumona. Tarinan tempo ja juonen yksinkertaisuus antoivat mahdollisuuden keskittyä oleelliseen eli koiran ja ihmisen (Richard Gere) väliseen siteeseen. Eikä kannata säikähtää Gereä pääosassa. Itse en ole mikään erityinen fani, mutta tässä elokuvassa mies ei häirinnyt. Kerrankin hän tuntui luonnolliselta eikä "näyttelemistä" huomannut.

Elokuva alkaa Japanilaisella munkilla, enkä voi olla yhdistelemättä buddhalaisen filosofian mentaliteettia elokuvan tyyliin. Yleensä kun elokuvan alku määrittelee koko elokuvan sävyn. Gere oli myös ainakin joskus buddhalaisuuteen kääntynyt, en ole varma onko enää. Ehkä hän on siksi erityisen sopiva rooliin? Koiran nimi Hachiko tarkoittaa japaniksi kahdeksikko: "ylös taivaaseen ja takaisin", niin kuin Geren kaveria näyttelevä Tagawa kertoilee. Kahdeksan on myös onnen luku. Tiettyjä uskonnollisia elementtejä on siis ilmassa, mutta ne eivät ole kuitenkaan elokuvan pääosassa.

Minusta tämä elokuva on mennyt jotenkin "tutkan alta". Iltasanomatkin antoi vain kolme tähteä ja syytti tunteisiin vetoamisesta. Mielestäni elokuva ei kuitenkaan mitenkään alleviivannut miten katsojan pitäisi tuntea, niin kuin monet Hollywood-elokuvat paatoksellisen musiikkinsa kautta. Ja eikö holokaustista kerrotut (lukuisat) elokuvat tai Oscar-palkittu Million dollar baby surutta vetoa nimenomaan tunteisiin? En ymmärrä miksi se on laitettu tämän elokuvan negatiiviseksi osatekijäksi.

Voin tietysti ymmärtää, että jos ei pidä erityisesti eläimistä eikä ole ikinä omistanut lemmikkiä, niin elokuva ei välttämättä kolahda ja se voi tuntua vain tunteisiin vetoamiselta söpöllä "koiranpallerolla", niin kuin Episodi-lehden toimittaja Hachia kuvaili.

Kaikille muille kuitenkin suosittelen elokuvaa lämpimästi. Kannattaa ottaa nenäliinoja mukaan missä elokuvaa katsookin.

****

Ohjaaja: Lasse Hallström

Pääosissa: Richard Gere, Joan Allen, Cary-Hiroyuki Tagawa. 

Kesto: 1.33

Valmistusmaa: USA/ Britannia