Katsoin viime vuoden Oscar gaalassa peräti kuusi ehdokkuutta saaneen 127 tuntia (127 Hours). Elokuva perustuu Aron Ralstonin kokemuksiin.
Aron Ralston (James Franco) on
urheilua ja varsinkin kiipeily rakastava extremisti. Aron omaa
positiivisen mielenlaadun ja sosiaalisen luonteen. Utahin kanjoneissa
vaeltaessaan tapaa hän eksyneen tyttökaksikon (Amber Tamblyn ja Kate Mara),
joille näyttää oikean suunnan ja hieman enemmänkin. Tytöistä erottuaan
jatkaa Aron vaellustaan. Matka kuitenkin tyssää suhteellisen nopeasti
hänen tippuessa kuiluun, niin että tämän käsi jää kivemurikan ja kuilun
seinän loukkoon. Keskellä ei mitään syvällä Utahin kanjonissa, joutuu
Aron kamppailemaan elämästään viiden päivän tai 127 tunnin ajan. Aron
miettii selviytymiskeinoja ja käy samalla läpi elämänsä hyviä kuin
huonojakin hetkiä. Aron kuvaa mietteitään vanhempiansa varten
videokameralleen.
*Spoiler Alert*
Pidän yleensä elokuvista joissa on vain
yksi keskushenkilö ja paikkakin pysyy suht samana. Tämä elokuva ei ollut
poikkeus. Ohjaajana toiminut Danny Boile onnistui pitämään
eloonjäämiskamppailun mielenkiintoisena sen alusta loppuun asti. James
Franco ansaitsi Oscar-ehdokkuuden miespääosasta, ilman hänen
onnistunutta panosta olisi elokuva ollut kamalaa katsottavaa. Boylen
musiikkivalinnat siiivittivät hyvin Aronin mielikuvitusmatkoja.
En
tiedä kuinka tarkkaa elokuva jäljitteli Aronin kokemuksia, mutta näin
kotikatsomossa tuntui siltä että "noin minäkin tekisin" tai "tuntisin",
kuten alun epäskoiset huudahdukset tai myöhemmin tapahtuneet kiven
anelut. Kun Aronin vesivarasto alkoi hiipua, alkoi hän kuvitella
television lukuisia limumainoksia. Tämänkin pystyy niin hyvin
ymmärtämään; kun itsellä on jano potenssiin 100. Viimeisten päivien
vainoharhaisuus, mielikuvitus Scooby Doon nauru ja kuoleman lähestyminen
välittyivät myös - creepy!
Elokuvaa oli kuitenkin sinällään helppo
katsoa kun tiesi, että 127 tunnin päästä Aron pääsee pois. Tiesin myös
sen, että hän tulee katkaisemaan kätensä. Elokuvan loppupuolella
tapahtunut käden katkaisu olikin sellainen kohtaus, joka minun täytyi
katsoa inhosta irvistäen. Välillä oli jopa pakko kääntää pää, enkä edes
ole erityisen herkkä elokuvien gore bitseille.
Ei voi muuta sanoa kuin, että Aron on
ollut aikasta sitkeä sissi. Itse olisin varmasti pyörtynyt omaa kättä
leikatessani tai seonnut pimeässä kuilussa.
***1/2
Ohjaaja: Danny Boile
Pääosissa: James Franco
Kesto: 94min
Valmistusmaa: USA, UK
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.