sitaatti

Two men look out the same prison bars; one sees mud and the other stars.

-Frederick Langbridge

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Big Fan (2009)

Big fan:in ohjaaja Robert D. Siegel voitti vuoden 2009 Sundance-filmifestivaaleilla elokuvallaan Breakthrough Director -pokaalin. Muita elokuvia hän ei sittemmin ole ohjannutkaan.


Elokuvan tapahtumat pyörivät Paul:in (Patton Oswalt), 36-vuotiaan New York Giants -fanin, ympärillä. Kaveri asuu vielä äitinsä luona, työskentelee parkkihallin lippukopissa ja saa kaiken innon elämäänsä Gigantsejen fanittamisesta. Hän on jokailtainen tuttu urheiluaiheisessa radio-ohjelmassa, johon hän suunnittelee päivän aikana repliikit. Fanin elämä kuitenkin mullistuu kun hän seuraa suurinta idoliaan Quantrell Bishop:ia manhattanilaiseen yöklubiin, jossa päätyy idolinsa piestäväksi.
Elokuva liikkui tyylillisesti jossain draaman ja mustan komedian välimaastossa, siihen oli välillä hieman vaikea suhtautua. Mustan komedian ominaisuudet täyttyivät Paulin elinolosuhteissa. Hänen äitinsä oli kyllästynyt aikamiespoikaansa, jonka elämä ei näyttänyt menevän mihinkään suuntaan. Äiti myös nolasi pojan esimerkiksi tulemalla toisen puhelimen kautta linjoille Paulin soittaessa urheiluohjelmaan tai huomauttaessa epämääräisistä "nenäliinoista" roskiksessa. Vähän kuin Georgen äiti Seinfeldissä tai Wolowitzin äiti Rillit huurussa. Myös Paulin lakimiesveli koomisen streotyyppisen isotissisen sihteeri-vaimonsa kanssa haukkuivat Paulin elämän suunnattomuutta.

 Kun piekseminen astui kuvioon, niin elokuvalta meni tavallaan suunta. Ajattelin, että nyt tämä menee synkkääkin synkemmäksi, että Paul varmaan kostaa idolilleen, vaihtaa joukkuetta, tappaa itsensä tai jotain muuta mentaalisesti epävakaata. Lähtihän hänen elämältään tavallaan pohja, koska Gigantsit olivat se hänen juttunsa. Mies ratkaisi kuitenkin ongelman niin, että ei kertonut poliisille mitään, että hänen idolinsa pääsisi takaisin peliin ja Gigants onnistuisi. Pieksemisestä ei  seurannut mitään muuta kuin pieni Paulin vale-esiintyminen Eagles-fanina ja fanien kohtaamispaikassa yhden radioon soittaneen Gigantsia haukkuneen Philin (Michael Rapaport) kevyt ahdistelu - antikliimaksi. Komediaksi tarkoitettu?

Aineita hyvään elokuvaan, mutta ei ihan toiminut. Oswalt näytteli kyllä erinomaisesti pienessä Gigants maailmassa asuvaa tosifania. En tiedä toimisiko elokuva paremmin jos olisi itse jonkin sortin urheilufani, minä kun en seuraa oikein mitään muuta kuin taitoluistelua joskus ja ehkä mm-jääkiekkoa.

**1/2

Ohjaaja: Robert D. Siegel (Esikoisohjaus)
Pääosissa: Patton Oswalt, Kevin Corrigan ja Michael Rapaport
Kesto: 88min
Valmistusmaa: USA

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.