sitaatti

Two men look out the same prison bars; one sees mud and the other stars.

-Frederick Langbridge

torstai 2. elokuuta 2012

Helen (2009)

Lainasin kirjastosta masennuksesta kertovan elokuvan: Helen. Miltei poikkeuksetta tunnen suurta antipatiaa elokuvia kohtaan, joiden nimi on joku normaali naisen nimi - Tylsää! Epäkuvaavaa!
Helen (Ashley Judd) on menestyvä musiikinopettaja, jolla on lakimies-aviomies (Goran Visnjic), tytär sekä varallisesti mukavat oltavat. Helenillä on kuitenkin salaisuus, jonka hän on pimittänyt nykyiseltä perheeltään; hän sairastaa vakavaa masennusta. Pitkään piilevänä uinunut masennus palaa useiden vuosien jälkeen pintaan ja sekoittaa Helenin sekä hänen läheistensä elämät. Ainoa lohtu pimeydessä on Helenin oppilas, myös masennusta sairastava Mathilda (Lauren Lee Smith). Hän kun ei kysy, että "how do you feel", koska tietää sen itse.

Ashley puhkeaa kyyneliin, niin kuin tekee puolet elokuvasta.

Kylläpä elokuva masennuksesta voi olla masentavaa katsottavaa, heh. Totuudellisesti puhuttuna ei ole mitenkään erityisen antoisaa katsoa elokuvaa vaikeasta masennuksesta, raskasta puuhaa. Ashley Judd teki varmaankin elämänsä roolin, niin hyvin hän onnistui vakuuttamaan masentuneena. En ole aikaisemmin erityisemmin pitänyt Ashleysta. Tai olen pitänyt häntä jonkinlaisena Charlize Theronin ruskeatukkaisena kloonina.

En osaa sanoa oliko elokuva hyvä. Elokuva varmastikin kuvasi masentuneen mielenmaisemia hyvin ja voisin kuvitella, että masennusta sairastava saattaa saada elokuvasta jonkinlaista vertaistukea, mutta näin sivustakatsojana elokuva oli ihan ok tarina yhdestä Helenistä ja hänen elämästään. Mielestäni kyllä Helenin aviomies maalattiin hieman turhan jyrkästi tarinan ymmärtämättömäksi pahikseksi, mutta niin kuin joku ehdotti, niin ehkä elokuva olikin tarkoituksella subjektiivisesti tehty masentuneen näkökulmasta. Aviomiehestä tuli jokatapauksessa mieleen aivan irrelevantteja asioita Teho-osastosta.

Elokuva päättyy dramaattisesti jokseenkin näihin sanoihin; Olin valmistautunut taistelemaan, mutta en ollut valimistautunut häviämään. Nämä päätössanat mukaanlukien lopussa olleen tekstin, omistettu Katinkalle, kiteyttävät koko elokuvan; Hyvällä tarkoituksellla, liialla draamalla.

***

Ohjaaja: Sandra Nettelbeck (Bella Martha)
Pääosissa:Ashley Judd, Goran Visnjic ja Lauren Lee Smith
Kesto: 120min
Valmistusmaa: USA, UK, Saksa, Kanda

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.