sitaatti

Two men look out the same prison bars; one sees mud and the other stars.

-Frederick Langbridge

torstai 2. elokuuta 2012

Shame (2011)

Kävin katsomassa kriitikoiden parissa ylistetyn Shame-elokuvan.

Noin kolmekymppisellä Brandon Sullivanilla (Michael Fassbender) menee päälle päin hyvin; Hänellä on hyväpalkkainen työ eikä ulkonäössäkään ole moittimista. Pinnan alla piilee kuitenkin häpeää aiheuttava salaisuus - seksiriippuvuus. Brandon katselee nettipornoa, käyttää prostituoituja ja kokeilee jopa seksiä miehen kanssa homobaarissa. Käsi käy ahkeraan, niin töissä kuin kotona. Jokainen vastaantuleva nainen on potentiaalinen pano.

Brandon on saanut elää salattua elämäänsä rauhassa, kunnes hänen siskonsa Sissy Sullivan (Carey Mulligan) tulee yösijan puutteessa asustelemaan hänen luokseen. Sissy työskentelee keikkailevana laulajana, mistä nyt keikan aina saa. Sissyllä on omat ongelmansa; hän kehittää riippuvuussuhteita yhden yön juttuihinsa eikä muutenkaan erityisesti ruumistaan tai elämäänsä korkealle arvosta, siitä todisteena mm. käsivarressa olevat arvet.

Brandon huomaa seksiriippuvuutensa vakavuuden kun hän hävittää kaiken seksiin liittyvän materiaalin kotoaan,  tavoitteenaan aloittaa  normaali suhde työssään tapaamansa naisen (Nicole Beharie) kanssa. Kun Brandon on kehittänyt naiseen tunnesiteen ja yrittää rakastella hänen kanssaan, ei vehje enää toimikaan halutulla tavalla.


Syitä sisarusparin ongelmiin ei suoranaisesti kerrota. Elokuvassa vihjataan vain kevyesti, että lapsuudessa on tapahtunut jotain. Minun tulkintani on, että Brandonia ja Sissyä on käytetty lapsina hyväksi, jonka seurauksesta molempien seksuaalisuus on aikuisena vääristynyt eikä kummatkaan ole voineet muodostaa tasapainosta suhdetta vastakkaisen sukupuolen kanssa.

Shamessa ei ujostella näyttää kaikkea. Koskaan ei seksiriippuvuutta olla käsitelty valkokankaalla näin aidosti, raa'an avoimesti ja rehellisesti. Pornoelokuvaa Shamesta ei kuitenkaan saa tekemälläkään. Tässä seksi ei ole nautinto vaan elämän romuttava riippuvuus, jota on surullista katsoa. Brandonia näytellyt Fassbender oli kyllä loistava. Mielestäni hän olisi ansainnut ainakin Oscar-ehdokkuuden, mutta ehkä akatemia on liian vanhoillinen ottamaan näin seksuaalista suoritusta mukaan. Fassbender jopa pissasi kun kamera kuvasi!!

Carey Mulligan oli puolestaan loistava Sissynä. Roolihahmonsa haavottuvaisuuden ja rikkonaisuuden pystyi miltei aistimaan hänen tavastaan olla, puhua jne.

Moni taisi yleisössä jokseenkin kyllästyä elokuvaan tai ärsyyntyi ainakin sen loppuratkaisuudettomuudesta. Elokuvassa ei selitetä mitään auki ja siinä käytetään pitkiä otoksia esimerkiksi juoksulenkistä tai Sissyn New York, New York -laulusta. Katsoja toimiikin sivustakatsojana. Päähenkilöt voi tuomita tai heitä voi sääliä, kukaan ei kerro miten katsojan tulee tuntea.

Kaverini sanoin; Tällaista elokuvaa en ole koskaan nähnyt.

***1/2











Ohjaaja: Steve McQueen (Hunger)
Pääosissa: Michael Fassbender, Carey Mulligan ja James Badge Dale
Kesto: 101min
Valmistusmaa: UK

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.