sitaatti

Two men look out the same prison bars; one sees mud and the other stars.

-Frederick Langbridge

torstai 2. elokuuta 2012

The Iron Lady (2011)

Kävin juurikin äsken katsomassa elokuvan Rautarouva (The Iron Lady).

Vanha Margaret Thatcher (Meryl Streep) ostaa lähikaupastaan tuopillisen maitoa ja voivottelee hinnan kallistumista. Käy ilmi, että Margaret on livahtanut hoitohenkilökunnan silmistä. Margaret on vanha ja hänen mielenterveytensä reistailee. Margaretin elämää ilahduttaa jo hänen vainaa miehensä Denis Thatcher (Jim Broadbent), jonka läsnäolon Margaret kuvittelee.

Päivittäisten toimiensa lomassa Margaret muistelee menneisyyttänsä; poliittista uraansa, aviomiehensä kohtaamista ja lapsiansa. Elokuva kertookin näiden flashbackien kautta tarinan kauppiaan tyttärestä, josta tuli ensimmäinen naispuolinen Englannin pääministeri.


Yllätyin kuinka humoristinen elokuva oli! Nauroin moneen otteseen Margaretin miestä näyttelevälle mainiolle Broadbentille. Myös Maryl oli luontaisen koominen. Meryl Streep saikin mielestäni ansaitusti Oscar-ehdokkuuden roolistaan Margaret Thatcherina. Hän onnistui muuttamaan ulkomuotonsa, puhetyylinsä ja koko olemuksensa aivan epä-Merylmaiseksi. Tai no ehkä ulkomuodosta saa kiittää joitain muita, kuten puvustajia ja maskeerajia.

 Olin myös positiivisesti (yllättynyt) siitä, että Margaretin elämästä kerrottiin myös ne ristiriitaa aiheuttaneet puolet, kuten hänen budjettileikkaukset ja köyhien sekä rikkaiden samansuuruinen verottaminen. Nämä radikaalit kannat asetettiin kuitenkin ymmärrettävämpään valoon, kun Margaretin oma tausta kauppiaan tyttärenä esitettiin. Hän ajatteli, että koska on noussut kovalla työllä köyhistä oloista, on hän myös oikeutettu olla tuntematta armoa köyhiä kohtaan, koska he ovat itse petinsä pedanneet.

Vaikka konservatiivisen naisen poliittiset mielipiteet eivät tämän vasurin sydäntä lämmitä, niin täytyy antaa jotain krediittiä tuolle Rautarouvalle siitä, että raivasi muille naisille tietä poliittisen uran mahdollisuuteen.

Elokuvaa oli hauskasti maustettu punk-musiikilla, muun muassa katumellakoita näytettäessä.
Puheopetuksesta ja elokuvan omaelämänkerronnallisuudesta tuli joskus mieleen hieman Kuninkaan puhe.


(Tässä olisi muuten elokuvalippu, mutta kaverini tarvitsi sen tarpeillaan käynnin vuoksi ja minulla oli kiire bussiin. Miksi Finnkino tällainen rasittava vessakoodisysteemi?)

***1/2

Ohjaaja: Phyllida Lloyd
Pääosissa: Meryl Streep, Jim Broadbent ja Richard E. Grant
Kesto: 105min
Valmistusmaa: UK, Ranska

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.