sitaatti

Two men look out the same prison bars; one sees mud and the other stars.

-Frederick Langbridge

torstai 13. joulukuuta 2012

Synecdoche, New York (2008)

Katsoin Teemalta tulleen Charlie Kaufmanin esikoisohjauksen - Synecdoche, New York. Täytyy sanoa heti tähän alkuun, että mielestäni miehen olisi pitänyt jäädä käsikirjoitustensa pariin.

Elokuvassa ei sinällään ole mitään seurattavaa ja johdonmukaista juonta. Tarinan pääosissa komeilee teatteriohjaaja Caden  Cotard (Philip Seymour Hoffman). Cadenilla on vaimo Adele (Catherine Keener) ja tytär Olive. Vaimo on kuitenkin Cadeniin kyllästynyt ja lähtee Oliven kanssa pois erilaisten tautien riivaaman Cadenin luolta. Caden saa stipendin, jolla hän päättää rahoittaa uuden upean näytelmänsä, josta tulee tosinta elämää mitä koskaan on teatterissa nähty. Cadenin proggis venyy 17 vuotiseksi eikä hän tunnu saavan valmista millään. 

Työnsä ohessa ehtii Caden avioitua uudelleen (vaimoa esittää Michelle Williams) ja saada toisen tyttären. Hän myös ihastuu lipputiskin naiseen Hazeliin (Samantha Morton), joka elää tulipalon riivaamassa talossa.

Caden ja teatteri Caden
 Ennen elokuvaa oli siitä Teemalla lyhyt esittely, jossa sanottiin, että elokuva kuvaa pienen ihmisen pyrkimystä jättää jotain pysyvää itsestään jällkipolville, mutta suuresta halusta huolimatta se jää pelkäksi yritykseksi. Cadenin usean vuoden teatteriesityksen valmistelua katsoessa tuo "sanoma" kyllä välittyi. Jonkinlaisena johdonmukaisena tarinana kaiken epäloogisuuden ja epäselvyyden välissä oli rakkaustarinan Cadenin ja Hazelin välillä kuin Kaufman olisi halunnut sanoa, että millään muulla ei ole loppujen lopuksi merkitystä kuin sillä, että on rakastamansa ihmisen kanssa. 

En tiedä mitä Kaufman todellisuudessa halusi sanoa elokuvallaan, mutta katsojan hämmentäminen erilaisilla omituisuuksilla oli mielestäni ärsyttävää. Kuten Hazelin asuminen palavassa talossa. Tai kun Caden kysyi hänen kaksospoikien nimiä, antoi hän kolme nimeä. Tai kun näytelmässä oli vastine elokuvan päähenkilöille, että Cadeneja oli kaksi ja jne. Vihaan tuollaista tarkoituksenmukaista sekottamista. Sana tekotaiteellinen tulee väjäämättä mieleen. 

Elokuvaa ei kuitenkaan ollut tylsä katsoa vaan sitä katsoi hieman kyspsyneen kiinnostuneena, että no mitä sieltä nyt tulee. Philip oli hyvä osassaan sulkeutuneena ja nuhjuisena miehenä, mutta niistä rooleistahan hänellä on paljon kokemusta. 

Niin kuin alussa sanoin, niin Kaufman toimii paremmin käsikirjoittajana. Pidänkin useista hänen käsikirjoittamista elokuvista. 

**1/2

Ohjaaja: Charlie Kaufman (Esikoisohjaus)
Pääosissa: Philip Seymour Hoffman, Samantha Morton ja Michelle Williams
Kesto: 124min
Valmistusmaa: USA

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.